Helsinki, 19.2.2018
Vakiintunut työhön paluu lisääntyi 4 % ja työhön osallistuminen 5 % yli
30 päivän sairauspoissaolon jälkeen, kun verrattiin aikaa ennen ja
jälkeen vuonna 2012 voimaan tullutta ns. 30 päivän sääntöä. Sääntö
velvoittaa työnantajaa ilmoittamaan työterveyshuollolle, kun työntekijä
on ollut sairauslomalla 30 päivää. Muutokset työhön paluussa olivat
selvempiä naisilla verrattuna miehiin. Työhön osallistuminen parani
eniten julkisen sektorin työntekijöillä, sekä alueilla, joilla
työttömyysaste oli alhainen.
Työterveyslaitos, Kela ja Eläketurvakeskus ovat toteuttaneet
tutkimuksen, jossa selvitettiin vuoden 2012 lakimuutosten
vaikuttavuutta.
– Sairauspoissaolot ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet 2010-luvulla.
Tässä tutkimuksessa havaitsimme, että yli 30 päivän sairauspoissaolojen
lyheneminen oli voimakkaampaa lakimuutoksen jälkeisenä aikana verrattuna
sitä edeltäviin vuosiin, kertoo Työterveyslaitoksen dosentti Svetlana Solovieva.
30 päivän säännön vaikuttavuutta on epäilty, sillä se velvoittaa
työnantajaa ainoastaan ilmoittamaan työterveyshuoltoon pitkittyneestä
poissaolosta. Se, tehdäänkö ilmoitusta ja johtaako se toimenpiteisiin
työntekijän työhön paluun edistämiseksi työnantajan tai
työterveyshuollon taholta, todennäköisesti vaihtelee työpaikoittain.
– Tämä voi osittain selittää havaittujen muutosten verrattain maltillista kokoa, toteaa dosentti Jaana Halonen Työterveyslaitoksesta.
– Löydökset ovat kuitenkin positiivisia väestötasolla ajatellen, hän lisää.
Työhön osallistuminen lisääntyi erityisesti tilanteessa, jossa
työntekijä käytti kokoaikaisen poissaolon jälkeen osa-aikaisia
sosiaalietuuksia, kuten osasairauspäivärahaa.
– Tämä on linjassa aikaisempien löydöstemme kanssa, joiden mukaan
osasairauspäivärahan käyttö edistää työhön paluuta ja työssä pysymistä,
kertoo tutkimuksen johtaja, tutkimusprofessori Eira Viikari-Juntura.
Muutokset vaihtelivat väestöryhmittäin
Työhön paluu aikaistui ja parani suhteellisesti enemmän naisilla kuin
miehillä. Eri diagnoosiryhmissä työhön paluu aikaistui eniten niillä,
joiden sairauspoissaolo johtui syövästä tai mielenterveyden häiriöistä.
– Hyväennusteiseen syöpään sairastumisen jälkeen halutaan ehkä
aikaisempaa aiemmin palata työhön. Myös mielenterveyden häiriöissä on
viime aikoina suositeltu lisääntyvästi varhaista työhön paluuta, ja
työpaikoilla osataan mahdollisesti paremmin tehdä tarvittavia
työjärjestelyjä. Lisäksi näiden sairauksien kehittyneet hoidot ovat
voineet osaltaan vaikuttaa nopeutuneeseen työhön paluuseen,
Viikari-Juntura toteaa.
Suhteellinen paraneminen työhön osallistumisessa oli suurin ryhmässä,
joka asui alhaisen työttömyyden alueilla. Alhaisen työttömyyden aikana
työstä uskalletaan olla poissa, koska työpaikan menetys on
epätodennäköistä, mikä voi vaikuttaa tähän löydökseen. Työhön
osallistuminen parani myös julkisen sektorin työntekijöillä, etenkin
verrattuna yksityisen sektorin työntekijöihin. Julkisella sektorilla
sairauspoissaoloja on tunnetusti enemmän kuin yksityisellä, minkä vuoksi
lakimuutoksen vaikutus voi tässä ryhmässä olla selvempi.
Työterveyslaitoksen, Kelan ja Eläketurvakeskuksen toteuttamassa
tutkimuksessa seurattiin sairauspoissaoloja, työssä oloa ja
sosiaalietuuksien saamista Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä,
jotka oli yhdistetty Tilastokeskuksen alueellisiin työttömyystietoihin.
Julkaisu:
Jaana I. Halonen, Svetlana Solovieva, Lauri J. Virta, Mikko
Laaksonen, Kari-Pekka Martimo, Ismo Hiljanen, Tea Lallukka, Ilona
Autti-Rämö, Eira Viikari-Juntura. Sustained return to work and work
participation after a new legislation obligating employers to notify
prolonged sickness absence. Scandinavian Journal of Public Health.
(Työterveyslaitos TTL)
|
