Darwin ja työturvallisuus
03.12.2009 - Heikki Laitinen
Darwin osoitti vajaat 200 vuotta sitten, että elämä pallollamme on kehittynyt monimuotoiseksi yhdestä kantamuodosta luonnonvalinnan kautta. Kulloisiinkin olosuhteisiin parhaiten sopeutuneet ja vahvimmat ovat selviytyneet hengissä ja jatkaneet sukua. Tämä evoluutioteoria on nykyään tiedeyhteisössä laajasti hyväksytty. Mutta kuinka hyvin se pätee edelleen erityisesti ihmislajin kohdalla?
Väkivallan käyttö on yksi keskeinen keino säilyä hengissä. Se oli keskeinen tapa hankkia elanto kaksituhatta vuotta sitten, jolloin nykyisen Suomen alueelle alkoi virrata uudisasukkaita ja saamelaiset joutuivat väistymään kohti pohjoista. Väkivalta oli erityisesti miesten laji, jota harjoitettiin metsästysretkillä. Naisten rooli oli hoivata jälkikasvua. Senkin jälkeen Suomen historiaa ovat leimanneet jatkuvat sodat. Suomalaiset miehet on viety sotimaan. On ollut heimosotia hämäläisten ja karjalaisten välillä, on osallistuttu Ruotsin sisällissotaan, on taisteltu Ruotsin kuninkaan puolesta Euroopassa ja on käyty omakin sisällissota. Ja etenkin on taisteltu venäläisten kanssa itärajan paikasta ja maan itsenäisyydestä. Viimeksi talvi- ja jatkosodissa, joista on vain vajaat seitsemänkymmentä vuotta.
On siinä perimää suomalaisella miehellä. Sofi Oksanen lienee oikeassa sanoessaan meitä väkivaltaisiksi. Onneksi ihminen ei liene kokonaan perimänsä vanki. Onhan meillä jo myös Rauhan Nobel. Ei liene myöskään yksiselitteisiä tilastoja, joilla voisi osoittaa suomalaisten olevan nyt väkivaltaisempia kuin muut kansakunnat.
Mediassa on tänäkin vuonna useaan otteeseen tuotu esille Suomen synkät työtapaturmaluvut, osa väkivaltaa nekin. Käsitys Suomen muita maita selvästi heikommasta tilanteesta on kuitenkin legendaa. Se ei perustu oikeisiin faktoihin. Tutkijat ovat perin yksimielisiä siitä, että ainoa kohtuullisen luotettava mittari ovat työtapaturmaiset kuolemat. Lievempien tapaturmien tilastoinnissa on liian suuret erot maiden välillä.
EU:n tilastoviraston lukujen mukaan Britannia, Hollanti, Ruotsi ja Suomi ovat neljän turvallisen maan kärkijoukko 25 EU-maan joukossa. Euroopan ulkopuolelta esimerkiksi USA jää kauas Suomen taakse.
Työtapaturmatkin ovat miehinen tauti. Kolme neljästä työpaikkatapaturmasta sattuu miehille. Riskierosta suuri osa johtuu tietysti miesten valikoitumisesta vaarallisempiin ammatteihin. Mutta tutkimusnäyttöä on siitä, että myös samassa ammatissa toimivista miehet ovat alttiimpia tapaturmille kuin naiset.
Riskinotto vaarallisissa tilanteissa näyttää edelleen olevan miehille ominaisempaa kuin naiselle. Lieneekö tällä yhteyttä miesten historialliseen väkivaltaiseen rooliin? Erot sukupuolten välillä voivat kuitenkin olla tasoittumassa. Suvun jatkumisen kannalta väkivallan käyttö ei kenties enää ole ratkaisevaa, ja miehet voivat sen puolesta rauhoittua. Valitettavasti näyttää toisaalta siltä, että etenkin nuoret naiset ovat aiempaa useammin omaksumassa miesten vanhaa väkivaltaista käyttäytymismallia. Kääntyykö asetelma jatkossa ylösalaisin, vai yhdentyvätkö sukupuolten käyttäytymismallit jossain väkivaltaisuusakselin ääripäiden välimaastossa?
