|
10.1.2006
Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta
eli uusi valvontalaki tulee voimaan alkuvuodesta 2006, tällä tietämällä
helmikuun ensimmäisenä päivänä. Se korvaa vuodelta 1973 peräisin
olevan lain työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta
työsuojeluasioissa. Siinä on otettu huomioon myös muut valvontaa
koskevat lait, esimerkiksi hallintolaki 434/2003.
Viranomaistoiminnan osalta laki tuo valvontaan lisää jämäkkyyttä.
Tarkastuksia on tehtävä niin usein ja niin tehokkaasti kuin valvonnan
vaikuttavuuden kannalta on tarpeellista.
Tarkastaja
ja työsuojeluviranomainen käyttävät toimivaltaansa tilanteen
edellyttämällä tavalla. Jos säännösten vastaisesta olotilasta johtuva
vaara tai haitta on vähäistä suurempi, tarkastaja antaa kirjallisen kehotuksen tilanteen korjaamiseksi. Tarkastajan on puolestaan seurattava, onko työnantaja
noudattanut kehotusta määräajassa: asia ei jää leijumaan. Vähäisemmän
vaaran tai haitan tapauksessa tarkastaja antaa toimintaohjeen. Jos
hengen tai terveyden menettämisen vaara on välitön, tarkastaja kieltää
väliaikaisesti laitteen tai työmenetelmän käyttämisen. Lisäksi
tarkastaja voi antaa suositusluonteisia neuvoja työsuojelun
edistämiseksi. Jos säännösten vastainen olotila ei poistu tarkastajan
toimin, asia siirtyy työsuojeluviranomaisen päätettäväksi.
Työsuojelun
viranomaisvalvonta on olennainen ja tärkeä työsuojelun tekijä.
Pelkästään sen varaan työhyvinvointia ei kuitenkaan voida rakentaa.
Vaikka työsuojelupiireissä on noin 350 tarkastajaa, jotka tekevät
työpaikkatarkastuksia, päävastuu päivittäisestä työsuojelutyöstä on
kuitenkin jokaisella Suomen 250 000:lla työpaikalla itsellään.
Työsuojelun yhteistoiminta on olennainen osa työpaikan työsuojelutyötä.
Uudessa
valvontalaissa on työsuojelun yhteistoimintaa koskeva osa. Työsuojelun
yhteistoiminnan järjestämisestä laista poikkeavalla tavalla on toki
sovittu ja voidaan vastakin sopia työmarkkinoiden osapuolten
sopimuksilla. Esimerkiksi työsuojeluasiamiehet perustuvat sopimuksiin.
Laissa
on tähdennetty muutamia asioita. On haluttu lisätä työnantajan ja
työntekijöiden vuorovaikutusta ja asioiden käsittelyä riittävän
aikaisessa vaiheessa. On myös jossain määrin korostettu
linjaorganisaation asemaa työsuojelun yhteistoiminnassa. Käsiteltäviä
asioita ovat taas kaikki työntekijän terveyteen tai turvallisuuteen
vaikuttavat asiat, jos ne johtuvat työstä, työympäristöstä tai
työyhteisöstä, koskivatpa ne sitten nykytilannetta tai sen muutoksia,
suunnitelmia tai selvityksiä.
Aikaisempaan verrattuna muutos on
se, että vastedes jokainen esimies voi olla työsuojelun
yhteistoimintahenkilö. Jos asia vaikuttaa välittömästi tietyn
työntekijän turvallisuuteen tai terveyteen, se käsitellään hänen ja
hänen esimiehensä kesken.
Työsuojeluvaltuutettu on edelleen
työntekijöiden edustajana työsuojelun yhteistoiminnassa.
Työsuojeluvaltuutetun valintaa, koulutusta ja ajankäyttöä koskeviin
säännöksiin on tullut lisäyksiä, jotka parantavat hänen asemaansa.
Työsuojelupäällikköä koskevaa säännöstä on selkeytetty siten, että hän
on nimenomaan työnantajaa edustava yhteistoimintahenkilö.
Työsuojelutoimikunnan jäseniä ovat asemansa perusteella
työsuojeluvaltuutetut, kun taas työnantajan on nimettävä siihen
sellainen edustajansa, jonka tehtäviin toimikunnassa käsiteltävien
asioiden valmistelu kuuluu; työsuojelupäällikkö osallistuu kokouksiin
silloinkin, kun hän ei ole sen jäsen.
Laki työsuojelun
valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta valmisteltiin
kolmikantaisesti. Työmarkkinaosapuolet hyväksyivät sen yksimielisesti.
Sopuun kuului kuitenkin myös jatkoselvitys. Se koskee työsuojelun
yhteistoimintaa yhteisellä työpaikalla. Työnantajien välisestä
yhteistoiminnasta yhteisellä työpaikalla on jo säädetty
työturvallisuuslaissa. Selvitettävänä on eri työnantajien ja heidän
palveluksessaan olevien työntekijöiden työsuojeluyhteistoiminta.
Uusi
valvontalaki kokoaa ja kiteyttää työsuojelun valvonnan ja
yhteistoiminnan parhaita käytäntöjä. Siksi se ei ehkä aiheuta erityisiä
eturivin mullistuksia, mutta perälaudan paikkaa on muutettu.
Leo Suomaa
johtaja, Sosiaali- ja terveysministeriö
Kuva: Kari Rissa
|
